Terveyskunnon neljä ulottuvuutta

Terveyskunto terminä kattaa fyysisen kunnon, liikunnan ja terveyden välisen yhteyden kokonaisvaltaiseksi lähtökohdaksi, jossa huomioidaan arkielämän terveys ja toimintakyky. Sivun materiaalissa on hyödynnetty UKK:n tarjoamaan tietoa sekä Käypä Hoidon liikunnallisia suosituksia.

Kestävyyskunto

Kestävyyskunto on terveyskunnon perusta. Esimerkiksi kävely, juoksu, uinti ja erilaiset pallopelit ovat kestävyysliikunnan muotoja. Kestävyyttä voi kuitenkin kehittää myös arkiliikunnalla, kuten kävelemällä tai pyöräilemällä töihin, tai valitsemalla portaat hissin sijaan. Kestävyysliikunnan aikana hengitys tihenee, syke nousee ja lihasten verivirtaus sekä verenpaine nousevat.

Kestävyyskunnon mittari on maksimaalinen hapenottokyky VO2max, joka kuvaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea, sekä lihasten kykyä käyttää sitä energiantuotantoon maksimaalisessa suorituksessa. Kestävyyskunnolla on usein merkitystä myös työkyvyn kannalta, etenkin fyysisesti raskaissa töissä. Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella voidaan ehkäistä monia työ- ja toimintakykyä uhkaavia ja heikentäviä sairauksia ja vaivoja.

Tuki- ja liikuntaelinten kunto

Tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon kuuluvat lihasvoima ja -kestävyys, luuston lujuus ja notkeus. Lihasvoima on tärkeä osatekijä eri nivelten terveyden ja yleisen toimintakyvyn kannalta, ja lihasvoimalla ja -kestävyydellä on tärkeä rooli etenkin fyysisesti raskaissa töissä. Lihasvoimaa ja -kestävyyttä harjoittavia liikuntamuotoja ovat muun muassa kuntosaliharjoittelu, kotivoimistelu ja hiihto. Myös lumityöt, raskaat pihatyöt ja suursiivous kehittävät lihasvoimaa ja lihaskestävyyttä.

Vahva luusto on yhdessä lihasvoiman- ja kestävyyden kanssa osa tuki- ja liikuntaelimistön hyvää perustaa. Liikunnalla voidaan kuormittaa ja näin vahvistaa luustoa, jotta voidaan ehkäistä luiden heikentymistä ikääntyessä. Erilaisia hyppyjä ja suunnanmuutoksia sisältävät liikuntamuodot, voimaharjoittelu ja juoksu, sekä reipas kävely kuormittavat ja vahvistavat luustoa.

Liikunnan ohella on tärkeää tehdä myös liikkuvuusharjoittelua, joka vähentää lihasjäykkyyttä ja lisää notkeutta. Liikkuvuusharjoittelu voi olla osa esimerkiksi alkulämmittelyä. Säännöllisesti toteutettuna liikkuvuusharjoittelu ja venyttely parantavat nivelten liikkuvuutta, sekä lihasten ja muiden kudosten venyvyyttä. Keppijumppa, kotivoimistelu, jooga ja tanssi ovat esimerkkejä liikkuvuutta lisäävistä liikuntamuodoista.

Liikehallinta eli motorinen kunto

Liikehallintakykyihin lukeutuvat tasapaino, ketteryys, koordinaatio ja asennon ja liikkeen hallinta. Liikehallintataidot opitaan usein lapsuusiässä monipuolisen liikunnan ja liikkumisen kautta, mutta tasapainoa ja kehon hallintaa voi ja kannattaa harjoitella läpi koko elämän. Esimerkiksi selkävaivat voivat johtua heikosta liikehallintakyvystä. Lajeja, jotka kehittävät liikehallintaa on monia, mutta niitä ovat esimerkiksi pallo- ja mailapelit, jooga ja pilates, laskettelu, luistelu ja rullaluistelu, maastokävely ja golf.

Kehonkoostumus

Keho koostuu erilaisista ainesosista, ja kehon koostumus kertoo niiden jakautumisesta suhteessa toisiinsa. Kehon koostumusta mitatessa pyritään arvioimaan yleensä kehon lihasmassa, rasvamassa ja luusto. Kehon massa jaetaan tyypillisesti vielä rasvamassaan ja rasvattomaan massaan. Normaalipainoisen naisen rasvaprosentti on noin 25% ja normaalipainoisen miehen noin 15%.

Liian suuri rasvamassa voi vaikuttaa terveyteen negatiivisesti, sillä se lisää esimerkiksi monien sairauksien riskiä. Fyysisellä kunnolla on kuitenkin myös suuri merkitys riskin suuruudessa. Liikunta auttaa säilyttämään luu- ja lihasmassaa ja parantamaan kehonkoostumusta, sillä se vähentää rasvakudosta ja ehkäisee sen liiallista muodostumista.

LÄHTEET

UKK-instituutin materiaalit

Heiskanen, J., Kärkkäinen, O-P., Hakonen, H., Lindholm, H., Eklund, J., Tammelin, T. ja Havas, E. Suomalaisen työikäisen kestävyyskunto. 2011. Nykyhetken tilanne ja ennusteita. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 247.

Käypä hoito -suositus Liikunta. 2016.