Kaikki blogikirjoitukset

Yrittäjät resilienssin äärirajoilla

Yrittäjyys tuo mukanaan vaatimuksen käsitellä epävarmuutta ja parhaassa tapauksessa muuttaa epävarmuus ja epäonnistumiset uusiksi oivalluksiksi ja onnistumisiksi. Korona-aika toi yrittäjille ennennäkemättömällä laajuudella esiin sen, mitä epävarmuus voi olla. Erilaiset rajoitukset, suositukset ja ihmisten käytöksen muutos vaihtelivat niin nopeasti, että ennakointi ja siihen perustuvat kehittämistoimet olivat lähes mahdottomia. Oli pakko tarttua hetkeen ja mukauttaa toimintaansa sen hetkisen tiedon varassa.

Erilaisten rajoitusten pikkuhiljaa poistuessa alettiin jo puhua varovasti ”uudesta normaalista” ja pienin askelin ennakoida ja suunnitella tulevaa. Kuitenkin tämä ”uuden normaalin”-tila kesti vain päiviä, ennen kuin toimintaympäristö sekoitettiin täydellisesti uudelleen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli jotakin, jota emme jälleen olleet osanneet ennakoida ja joka kuitenkin vaikutti meistä jokaiseen.

Perinteisesti epävarmuuden hallintaan on kehitetty erilaisia menetelmiä, erimerkiksi työkaluja riskienhallintaan. Tyypillistä näille työkaluille on määritellä yritykseen kohdistuvia riskejä sen mukaan, kuinka todennäköisiä ne ovat ja kuinka vakavia riskin vaikutukset toteutuessaan olisivat. Riskienhallinnan tavoitteena on poistaa ja pienentää haitallisimpia ja todennäköisempiä riskejä. Mutta kuka yrittäjä olisi voinut ennakoida kahden vuoden pandemian tai sotatilan Euroopassa? Ja miten tällaiseen hyvin epätodennäköiseen skenaarioon olisi koskaan voitu varautua. Tärkeä työkalu epävarmuuden hallintaan ovat vakuutukset, mutta kaikkea ei voi vakuuttaa eikä pandemioihin, sotiin tai luonnonmullistuksiin juurikaan ole saatavilla vakuutuksia.

Jos ympäristöä ei voi hallita, sen muutoksia tai muutokset vaikutusten laatua ei voi ennakoida ja muutosten vaikutuksia ei voi vakuutuksilla tai muilla toimenpiteillä rajata, mitä yrittäjä voi tehdä? Onko vain luotettava omaan resilienssiin – kykyymme palauttaa toimintakyky ja sopeutua muuttuneissa olosuhteissa? Onko luotettava kekseliäisyyteen ja ketteryyteen ja tartuttava hetkeen ja toivottava parasta?

Yksi osoitus hetkeen tarttumisesta, ketteryydestä ja joustavuudesta ääritilanteessa oli koronaepidemian ensimmäisenä keväänä käytännössä yhdessä yössä pystyyn laitettu etäkoulu. Ilman kansalaisten hyviä teknologisia valmiuksia, opettajien ammattitaitoa, rakennettua infraa tai yleensäkin luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa tämä ei olisi ollut mahdollista. Mikäli ”normaalioloissa” oltaisiin harkittu kaikkien kouluasteiden siirtymistä useiden kuukausien etäopetukseen, olisi siihen käytetty miljoonia euroja erilaisten työpajojen, ohjeistusten, pilottien ja tutkimusten tekemiseen. Nyt, pakon edessä, kaikki piti vain saada toimimaan. Sama saattaa olla nyt edessä uusiutuvien energiamuotojen käytössä tai ruuan tuotannossa. Onko edessä vihreän siirtymän sijaan vihreä loikkaus, niin kuin digiloikan yhteydessä? Tilanne on pitkään ollut yrittäjille kuormittava, eikä huomista voi ennustaa. Toivotaan, että näidenkin koettelemusten tuhkasta nousee uudistusta ja edistystä.

Tällä hetkellä sotatilan päättyminen ja uhrien auttaminen ovat varmasti kaikille tärkeintä ja oma jaksaminen on koetuksella. Omista peloistaan on hyvä puhua ja omasta jakamisesta ja toivon säilymisestä on pidettävä huolta.

Maaret Kallion neuvoin, voimme kenties pitää toivoamme yllä:

• Luo tietoisesti turvaa itsellesi ja muille.
• Tunnusta tosiasiat.
• Huomaa, mitä kehossasi tapahtuu.
• Rajaa uutisoinnin ja sosiaalisen median seurantaa.
• Juttele muiden kanssa.
• Lapset tarvitsevat aikuisten turvaa.
• Suojele unta ja levollisuutta.
• Voimista toivoa.
• Hengitä, olet turvassa.

Toivo suojaa hyvinvointiamme – se edistää mielenterveyttämme. Toi­vo on resi­lienssin tukijalka ja tätä resilenssiä nyt tarvitsemme. Taivumme, mutta emme katkea.

 

Reetta Raitoharju

Katja Heikkinen

 

Lähde: Kallio M. 2022. https://maaretkallio.com/2022/02/24/nain-voit-vahvistaa-turvaa-ja-toivoa-turvattomuutta-herattavissa-tilanteissa/