Oman porukan löytäminen: Yksinyrittäjien yhteenkuuluvuuden kaipuu
Työterveyslaitos käynnisti yrittäjien valmennus- ja vertaisryhmät osana EntreFox-hanketta kolme vuotta sitten. Tärkeinä syinä toiminnan käynnistämiselle olivat tutkimusten osoittamat vertaistuen puutteen ja jopa yksinäisyyden kokemukset yrittäjien parissa. Yksinäisyys on uhka hyvinvoinnille, ja korona-ajan sosiaalisen eristäytymisen kaudet ovat lisänneet sitä. Lisäksi iän karttuessa yksinäisyyden kokemukset usein yleistyvät. Ikääntyvät itsensä työllistäjät eli yrittäjät, jotka eivät työllistä muita, ovat yksinäisyyden äärellä erityisen haavoittuvassa asemassa.
Monilla mahdollisuus päättää itse työajoista, työtehtävistä ja työn teon paikoista on ollut syy ryhtyä yrittäjäksi. Tämä vapaus on kuitenkin välillinen syy yksinäisyyteen, mikä puolestaan vähentää kokemusta työn merkityksellisyydestä. Työn merkityksellisyys koostuu yhteenkuuluvuuden tunteesta, toisten auttamisesta, itsensä toteuttamisesta ja aikaansaamisesta. Aikaisemmissa kirjoituksissa olen yhdessä Heli Ansion kanssa käsitellyt yrittäjien työn merkityksellisyyden kokemuksia itsensä toteuttamisen ja hyvän tekemisen näkökulmista.
Miten Yrittäjien valmennus- ja vertaisryhmien osallistujat kertoivat yksinäisyydestä ja toimintamme tarjoamista yhteenkuuluvuuden kokemuksista?
Osallistuneet yrittäjät korostivat, että säännöllinen yhdessäolo ja kokemusten jakaminen yrittäjyydestä oli yksi ryhmätoiminnan tärkeimmistä anneista. He toivoivat toistuvasti vahvempaa yhdessä tekemistä, yhteistyön jatkuvuutta sekä rinnakkain työskentelyä. Yhden osallistujamme sanoin:
Ai että, kun olisikin sellainen tiimi, että yksi tekisi tuota ja toinen tuota. Että kaikki tekisivät omia juttujaan mutta olisivat porukka. Olen koko elämäni jollain tavalla hakenut tällaista.
Hankkeeseen osallistuneita yksinyrittäjiä yhdisti työyhteisön kaipuun lisäksi halu jakaa kokemuksia samanlaisessa työasemassa olevien ja saman ikäisten kanssa.
He kertoivat, että ikä on yhdistävä tekijä. Suurin piirtein saman ikäisten yrittäjien parissa tiedon tarpeet ja kiinnostuksen kohteet usein kohtaavat.
Esimerkiksi ajatukset itselle sopivan ja omia rajoja kunnioittavan työn sekä mahdollisesti eläkkeen ja työnteon yhdistämisestä olivat näitä toistuvia aiheita.
EntreFox-hankkeen puitteissa toteuttamamme valmennus- ja vertaisryhmät, joissa tapasimme säännöllisesti joko verkossa tai kasvokkain, vastasivat näihin verkostojen vahvistamisen ja yhteenkuuluvuuden tarpeisiin. Sosiaalinen tuki ja vertaisuus vaativat kuitenkin jatkuvuutta.
Mitkä toimintamuodot ja pysyvät rakenteet vastaavat näihin tarpeisiin projektin loputtua?
Nyt on aika pohtia jatkoa ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat itsensä työllistäjiä.
Näen jaetuissa, yhteisöllisissä työtiloissa potentiaalia paitsi yhteenkuuluvuuden lisääminen, myös yhteistyössä syntyvien uusien tuote- ja palveluideoiden kehittämisen ja töiden jakamisen kantilta.
Mutta kokevatko ikääntyneet itsensä työllistäjät olevansa tervetulleita vaikkapa yhteisöllisiin työtiloihin, vai tuntuuko heistä ehkä, että sellaiset ovat vain nuorille?
Sara Lindström