”Kill sisu!” - Itsemyötätuntoa korona-ajan ahdistukseen
EntreFoxin järjestämässä Light in the Darkest Hour -webinaarissa marraskuussa 2020 kuulimme eri alojen asiantuntijoita, jotka puhuivat yrittäjien hyvinvoinnista. Englanninkielisessä tilaisuudessa esiintyivät psykologi Juho Mertanen Mieli ry:stä, hyvinvoinnin asiantuntijat Katja Heikkinen ja Reetta Raitoharju Turun ammattikorkeakoulusta sekä terapeutti ja yrittäjä Lesley Rawstorne. Puheenvuoroissa kuultua ja opitun asian soveltamista pohdittiin pienryhmäkeskusteluissa. Yksi keskustelujen tärkein anti ja oivallus oli ajatus siitä että ”suomalainen sisu” ei ainakaan poikkeusoloissa ole välttämättä paras tapa viedä asioita eteenpäin. Tarvitsemme lisää itsemyötätuntoa, emme sisukasta eteenpäin puskemista oman terveyden kustannuksella. Itsemyötätunnon lisäksi moni tarvitsee nyt ammattilaisen apua mielenterveyden ylläpidossa, eikä tavallisia terveystarkastuksia kannata missään tapauksessa jättää käymättä.
Yrittäjät ovat sisukasta porukkaa, se on selvä. Koronapandemia on kuitenkin laittanut polvilleen monet menestyjät ja aiemmin omillaan pärjänneet. Kaikkea liiketoimintaa ei voi siirtää verkkoon, ja osalle yrityksistä erilaiset rajoitukset ja uudet säännöt ovat myrkkyä.
Rajoitusten tarkoitus on säästää ihmishenkiä ja ohjata meidät lopulta ulos pandemiasta mahdollisimman vähin vaurioin. Pandemia on nyt jatkunut vuoden, eikä nopeaa ulospääsyä näy siitä huolimatta, että rokotukset tuovat toiveita tilanteen paranemisesta muutaman kuukauden kuluttua. Monelle yrittäjälle tilanne alkaa olla todella vaikea. Tuntemuksia synkentää tunne epäreiluudesta, kun eri aloja on kohdeltu eri tavoin. Esimerkiksi muusikko Paula Vesala on julkisuudessa tuonut esiin kulttuuri- ja tapahtuma-alan yrittäjien ahdinkoa ja kertonut yrittäjien ilmaisseen jopa itsetuhoisia ajatuksia. Me jotka muistamme 1990-luvun laman ja sen seuraukset, olemme nyt kovasti huolissamme.
Viranomaisten ja poliitikkojen on syytä ottaa viestit tosissaan. Mekin EntreFox-hankkeessa olemme kehottaneet yrittäjiä pyytämään apua matalalla kynnyksellä. Apua täytyy kuitenkin myös saada silloin kun sitä pyytää. Jos kukaan ei vastaa, joudutaan kierteessä aina vain syvemmälle. Samaan aikaan on syytä tarkastella suomalaisia asenteita ja arvostuksia. Arvostammeko edelleen liikaa yksin pärjäämistä ja sitä että työtä tehdään hammasta purren, vaikka pari hammasta olisi jo lohjennut?
Pandemia on hyvin konkreettisesti osoittanut sen, että ihmisen tai yrityksen menestys ei ole kiinni ainoastaan itsestä – omasta jaksamisesta, parhaista ideoista tai sisukkuudesta. Joskus voimat eivät vain riitä, kun olosuhteet ovat musertavat. Webinaarin osallistujien ajatus ”Kill sisu!” kannattaa ottaa provokaationa. Varmasti sisukkuutta tarvitaan. Monesti asioita on vain saatava aikaan, mutta samalla pitää huolehtia palautumisesta. Ja olisi toki hienoa jos jokainen löytäisi myös aitoa iloa elämäänsä kaikista rajoituksista huolimatta.
Keskinäisen kilpailun ja kyräilyn sijaan tarvitaan yhteistyötä yli erilaisten yhteiskunnallisten rajojen ja siilojen. Epävarmassa ja täysin uudenlaisessa tilanteessa ei aina heti löydetä parhaita tai oikeita ratkaisuja. Yhteiskunnan resilienssiä mitataan nyt sillä, miten suhtaudumme omaan ja muiden haparointiin ja keskeneräisyyteen. Otammeko opiksi ja siirrymmekö eteenpäin vai jäämmekö syyttelemään itseä tai muita? Pandemioita tulee ja menee, kriisit tuottavat aina myös innovaatioita ja uusia oivalluksia. Samalla kriisien negatiivisia seurauksia on kannettava yhdessä.
Yrittäjillä on kaikki oikeus tuoda esiin omaa pahaa oloaan, jos sille on tarvetta. Kuuntelijoita löytää esimerkiksi Mieli ry:n kautta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua
Tytti Steel
Kirjoittaja on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.