Kestävä työelämä kaikille - swAge-malli pienyrittäjyyden näkökulmasta
Ihmisen ikä on helposti herkkä ja usein ohitettu puheenaihe. Korkeaan ikään liittyy monia stereotypioita ja kielteisiä mielleyhtymiä. Monet nuoret (alle 25-vuotiaat) tuntevat itsensä vanhemmiksi kuin heidän kronologinen ikänsä kertoo. Vanhemmat taas näkevät itsensä mielellään nuorempana kuin syntymäpäivien määrä antaisi ymmärtää. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä varmemmin ajattelemme olevamme nuorempia kuin kronologinen ikämme on.
Ikäpuheen keskittyminen juuri elinvuosien määrään hankaloittaa aiheesta puhumista. Ruotsalainen kansanterveystieteen professori Kerstin Nilsson on kehittänyt työelämässä jaksamista kartoittavan swAge-mallin, jonka avulla voidaan tarkastella sitä monimutkaista kokonaisuutta, jonka sisällä ihmiset tekevät esimerkiksi päätöksensä työelämässä jatkamisesta vanhemmalla iällä.
Nilsson puhuu toiminnallisesta iästä (functional age), joka käsittää biologisen, sosiaalisen ja kognitiivisen iän. Biologiseen ikään vaikuttavat geenit ja elämäntavat, mutta myös työn kuormittavuus. Sosiaalinen ikä tarkoittaa sitä, miten meidät ymmärretään elämän eri vaiheissa. Ikävaiheisiin liittyy esimerkiksi erilaisia stereotypioita, jotka saattavat vaikuttaa työelämään. Kognitiivinen ikä tarkoittaa aivojen ja ajattelun toimintaa. Tässä tapahtuu moniulotteista kehitystä ihmiselämän aikana: lapsena on nopeampi ja helpompi oppia täysin uusia asioita, vanhempana taas elämänkokemus ja kerääntynyt tieto auttavat oppimisessa erityisesti silloin, kun opitut asiat voi liittää jo osattuun.
Suurimmalla osalla vanhemmista työntekijöistä ja yrittäjistä menee mukavasti. Ruotsissa vain yksi kymmenestä 55-74 -vuotiaasta on sitä mieltä, että he pärjäävät työelämässä huonommin kuin nuorempana. Suomessakin yli 50-vuotiaiden pysyminen työelämässä on parantunut selvästi viime vuosina. Väestön vanhenemisen jatkuessa on kuitenkin jatkuvasti etsittävä uusia keinoja työurien pidentämiseen ja tässä tehtävässä Nilssonin kehittämä swAge-malli voi auttaa. Mallin perusidea on, että yksilötason lisäksi pohditaan myös organisaatioiden ja yhteiskunnan tasoa. Onhan esimerkiksi lainsäädännöllä ja terveydenhuollon toimivuudella suuri merkitys sille, kuinka pitkään kukin töissä jaksaa. Mallia on kehitelty erityisesti suurempien organisaatioiden tarpeisiin. Pienyritysten kannalta organisaatiotason mukanaolo mallissa herättää kysymyksiä. Voiko mallista kuitenkin saada jotakin irti pienyrityksen näkökulmasta?
Nilsson painottaa, että on tärkeää pohtia kaikkia mallin osa-alueita kunnolla, eikä ohittaa mitään niistä toteamalla nopeasti, että asia on ok tai merkityksetön. Täältä löydät mallin graafisessa muodossa englanniksi.
Biologinen ikä:
- todetut sairaudet sekä oma arvio terveydestä
- fyysinen työympäristö (esimerkiksi kuumassa tai kylmässä työskentely, kemikaaleille altistuminen jne.)
- henkinen työympäristö (stressi ja koetut vaatimukset, myös esimerkiksi henkinen väkivalta)
- työajat, työskentelyn tahti ja palautuminen
Kronologinen ikä:
- henkilökohtainen taloudellinen tilanne
- esimerkiksi onko mahdollisuus vähentää työtunteja, kun tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen
Sosiaalinen ikä:
- sosiaalinen inkluusio
- yhteisöllisyys
- osallisuus
- tuki
- luottamus
- turvallisuus
Kognitiivinen ikä:
- tiedot
- taidot ja osaaminen
- kehittyminen
- tyytyväisyys työhön
- työn merkityksellisyys
- työtehtävien innostavuus
Yksinyrittäjän näkökulmasta ajatus kiinnittyy erityisesti sosiaaliseen ja kognitiiviseen ikään. Jos haluamme tukea pienyrittäjien työssä jaksamista, edistämme nykyistä pontevammin yksinyrittäjille tarjottavaa tukea erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa. Tukea tulee järjestää ratkaisukeskeisesti niin että yrittäjät itse ovat keskeisessä asemassa muotoilemassa palveluita. Tätä yrittäjät eivät voi tehdä oman yritystoimintansa kustannuksella, vaan kehittämistyöhön osallistumisesta olisi maksettava palkkio. Yrittäjäjärjestöt, uusyrittäjyyskeskukset ja muut toimijat tekevät jo paljon hyvää yrittäjien hyödyksi. Yritystoiminnan tuen rahoituksen tulisi olla pitkäjänteistä ja tulosten seuraaminen on tietenkin tärkeää. Myös lainsäädännön muutosten ja esimerkiksi erilaisten digitaalisten ratkaisujen tulee olla ennakoitavia ja pienyrittäjille saavutettavissa.
Kun ajatellaan kognitiivisen iän osa-aluetta, mielekkäät ja innostavat työtehtävät ovat usein vahvuus yksinyrittäjän elämässä. Vaikka tarvetta ja intoa olisi paljonkin, on oppimiseen ja kehittämistyöhön silti usein vaikea löytää aikaa. Toivon että opetus- ja kulttuuriministeriön perustama jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus todella ottaa asiakseen jatkuvan oppimisen mahdollistamisen myös yksinyrittäjille.
Entrefox-hankkeessa olemme kohdanneet innokkaita ja rautaista osaamista omaavia yrittäjiä. Onkin lohdullista, että työssä viihtyminen, työn mielekkyyden kokemukset ja intohimon tunteminen omaa työtä kohtaan ennustaa kaikista varmimmin pitkään työelämässä jaksamista.
Tytti Steel
FT, dosentti, Helsingin yliopisto