Ars longa, vita brevis – elämän mittainen ja laajuinen oppiminen
Viime syksynä pohdimme yhdessä yli 55-vuotiaiden yrittäjien ryhmän kanssa heidän nykyistä osaamistaan ja seuraavia askeleita osaamisen kehittymisessä. Oppimista ja osaamista käsittelevässä kehittämistyössä Suomessa törmää väistämättä käsitteisiin, jotka painottavat, että myös aikuisiällä voi oppia. Elinikäinen oppiminen (lifelong learning) tarkoittaa, että ihminen oppii uusia asioita koko elämänsä ajan. Puhutaan myös jatkuvasta oppimisesta (continuous learning). Tuntumamme on, että muissa Pohjoismaissa on tapana käyttää elinikäisen oppimisen käsitettä, kun taas Suomessa puhutaan tätä nykyä useammin jatkuvasta oppimisesta.
Jatkuvan oppimisen käsitettä viljelee myös nykyinen hallitusohjelma, joka tuo voimakkaasti esiin jatkuvan oppimisen tarpeellisuutta. Suomessa käynnistettiin Rinteen hallitusohjelman myötä vuonna 2019 parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus. Sen tavoitteena on helpottaa pulaa osaavista työntekijöistä ja tehdä osaamisen kehittäminen sujuvammaksi aikuisiällä. Marraskuussa 2019 järjestetyssä jatkuvan oppimisen uudistuksen tutkijatapaamisessa moni puhuja korosti erityisesti sitä, että myös työpolun myöhäisessä vaiheessa olevien osaamisen kehittymiseen on syytä panostaa.
Elinikäisen ja jatkuvan oppimisen tärkeys on korostunut kaikissa yhteiskunnissa muun muassa nopean teknologisen kehityksen vuoksi. Työtehtäviä ja ammatteja häviää ja uusia syntyy. Myös kansainvälistymisen ja suurien globaalien muutosten vuoksi tarvitsemme uusia taitoja.
Läpi elämän jatkuva oppiminen ei kuitenkaan ole mikään uusi ajatus. Jo antiikista tunnetaan sanonta ”Ars longa, vita brevis” – alun perin kreikaksi ”Ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή”. Se pannaan yleensä Hippokrateen, 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua syntyneen kreikkalaisen lääkärin, nimiin. Kirjaimellisesti suomennettuna sanonta tarkoittaa suunnilleen ”elämä lyhyt, taide pitkä”. Sanonnan ajatellaan yleensä tarkoittavan, että yksi ihmisikä ei riitä jonkin taidon syvälliseen oppimiseen – kreikan τέχνη (tekhne) ja latinan ars voivat tarkoittaa sekä taidetta, taitoa, osaamista että ammattia.
Jos elämän rajallinen pituus ei riitä uusien tietojen ja taitojen opetteluun, pitää ottaa käyttöön sen koko leveys. Tämä ajatus on taustalla elämänlaajuisen oppimisen käsitteessä (lifewide learning). Termiä käytetään kasvatustieteissä, mutta se lienee suurelle yleisölle vielä tuntemattomampi.
Jos elinikäinen oppiminen tuntuu käsitteenä viittaavan siihen, että vielä aikuisella ja vanhemmalla iälläkin voi ja pitää oppia asioita, viittaa elämänlaajuinen oppiminen siihen, että tätä oppimista tapahtuu elämän kaikilla osa-alueilla. Opimme arjessamme koko ajan, huomaamattammekin, uusia asioita. Saamme uusia tietoja ja taitoja harrastustemme kautta ja tuntemiltamme ihmisiltä. Opimme käyttämään uusia laitteita, opimme matkustaessamme, opimme, kun luemme ja katsomme televisio-ohjelmia.
Oppilaitosten opetussuunnitelmissa elämänlaajuista oppimista toteutetaan viemällä opiskelijat tosielämän ympäristöihin. Myös työ opettaa tekijäänsä, ja työssä voi hyödyntää muilta elämänalueilta saatuja taitoja. Yrittäjäryhmämme osallistujat kertoivat oppineensa itselleen yrittäjän työssä olennaisia taitoja kuten markkinointia ja suunnitelmallisuutta koirayhdistyksen toiminnasta, periksiantamattomuutta sketsisarjoista, itsemyötätuntoa kirjallisuudesta, uusia näkökulmia taidenäyttelyistä, Instagramin käyttöä yrittäjäkollegalta, ja luovuutta kuorolaulusta.
Missä taidossa tai ominaisuudessa sinä koit viimeksi kehittyväsi? Ja kuinka tietoista oppimisesi oli?
Kirjoittajat: Heli Ansio ja Sara Lindström, Työterveyslaitos